Vallan makeen Titta oli tehnyt Bataatti-puolukkapiirakkaa taannoiseen blogitapaamiseemme, ja sehän olikin veikeän makuista. Piti sitten itsekin kokeilla kun sain punaherukoita Appilasta. Kirpsakoitahan ne on nekin, niinkuin puolukatkin, joten eiköhän niilläkin hyvä tulee.

Pohja:

2 1/2 dl speltti tai vehnäjauhoja

1 dl seesamin siemeniä (en laittanut, kun meidän perhanan ÄÄSmarketissa ei ollut niitä :/ laitoin sen sijaan vähän kaurahiutaleita)

1 dl hedelmäsokeria tai sokeria

2 rkl vaniljasokeria

1 tl pomeranssin kuorta

1 tl leivinjauhetta

100 g voita tai margariinia

1/2 dl kylmää vettä

Mittaa kuivat aineet kulhoon, lisää paloiteltu, jääkaappikylmä voi joukkoon ja sekoita murumaiseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti taikinaksi. Painele voideltuun piirakkavuokaan (halkaisia 28 cm) ja peitä kelmulla. Anna olla kylmässä puolisen tuntia.

Täyte:

1 iso bataatti (300-400 g)

200 g punaherukoita (puolukoita oikeesti)

Kuori ja paloittele bataatti ja keitä tai höyrytä kypsäksi pienessä vesimäärässä. Valuta keitinvesi pois ja soseuta. Anna jäähtyä.

Liemi:

2 dl kermaa

3 kananmunaa

2 dl hedelmäsokeria tai sokeria (tuntui kamalan paljolta, joten en ihan näin paljon laittanut)

2 tl jauhettua inkivääriä

Sekoita aineet keskenään. Levitä jäähtynyt bataattisurvos pohjalle ja ripottele marjat päälle. Kaada vielä liemi marjojen päälle. Kypsennä 175 asteessa n. 40 min. Jäähdytä ennen tarjoilua (jos maltat, minä en malttanut :D) Seurana voi tarjota vaahtoutuvaa vaniljakastiketta, tai niinkuin meillä, vaniljajäätelöä.

Kauppaan mennessäni olin huolissani, löytyisikö meidän kaupasta pomeranssinkuorta (on nimittäin ihan outo juttu meikäläiselle) ja olinkin ihan valmistaunut ostamaan tilalle sitruunaa ja raastamaan sitä sen sijaan taikinaan, mutta yllättäen se olikin seesamin siemenet, joita sieltä kaupasta ei löytynytkään. Eikös ne kuitenkin ole aika peruskauraa tänä päivänä?

No, muuten piirakan teko sujui auvoisasti ja siitä tuli oikein kauniin ja mehevän näköinen. Maku oli jännittävä. Hieman outo pomeranssinkuoren ja ehkä inkiväärinkin vuoksi. Mutta jokaisella syömäkerralla maku parani. Onneksi minulla oli tuo korkeampireunainen piirakkavuoka, sillä normaalista lasivuoasta piirakka olisi tullut auttamatta ulos, sen verran muhkea se oli.

Valitettavasti en saanut säädyllistä kuvaa piirakan sivuleikkauksesta, missä olisi näkynyt ihanasti piirakan kerrokset, sillä piirakka oli lämpimänä melko yhteistyökyvytön tapaus ja hajosi leikattaessa ja myöhemmin en enää muistanut koko asiaa. Voin vain kertoa, että kaunis oli. Isäntä ei heti kerralla tähän rakastunut, mutta oli kuulemma ihan ok kuitenkin. Aina niin ruokakriittinen pikkuvelikään ei inhotellut syödessään niinkuin yleensä, joten ehkäpä tämä ei hänestäkään ollut ihan sitä kurjinta mahdollista ;)

Kiitos Titalle ohjeesta, oli tosi mielenkiintoinen tapaus!