Keväällä kauppohin tuli tällainen uutuus, jossa kaksi vanhaa klassikko ovat menneet yksiin, eli Kismet Marianne. Kismet on sellainen suklaa, että en kamalasti sitä osaa arvostaa. Aina kun syön sitä, se on tosi hyvää, mutta harvoin ostan sitä, kun ei se muka muistoissani olekaan niin hyvää ;) Marianne taas oli joskus vuosia sitten suurimpia herkkujani, ja söinkin itseni siitä ulos ihan kunnolla. Nykyään tykkään siitä taas oikeinkin kovasti ja siihen tulee ihan kamala himo jos makuun pääsee.

Tämä fuusiosuklaa oli ihan hyvää... Ei niin himottavaa kuin pelkkä Marianne, eikä toisaalta sen parempi kuin tavallinen Kismet, mutta erilailla hyvä. Tykkäsin kyllä, mutta jos pitäisi valita, niin ehkä kuitenkin ottaisin kummatkin erikseen. Eiköhän tätä kuitenkin tule vielä toiseenkin kertaan maisteltua.