Palattiin tuossa lauantai-iltana Ruotsista. Oltiin reissussa tiistai-illasta alkaen. Autossaistumiskilometrejä tuli sen verran, ettei kehtaa edes laskea ;) Tällä kertaa ei oltu ruokaturisteina, vaan keskityttiin enemmänkin niihin maisemiin.

Syödä kuitenkin piti, mutta gourmeeta se ei todellakaan ollut. Syötiin yleensä aamupalaksi jonkinlaista leipää:

Tässä on tällaisia rieskoja, joista tehdään nähtävästi niitä meilläkin täällä myytäviä Polarnäkkileipiä. Olivat kyllä muhkeita ja hyviä, mutta vielä parempia ovat kuivattuina.

Tämä taasen on Fazerin leipomaa leipää.

Muodoltaan neliskulmaista, ja maultaan todella makeaa. Minä en näitä kovin montaa kyennyt iljetykseltäni syömään. En tiedä saako näitä täältäkin, ei ole minulle ainakaan tullut koskaan vastaan.

Joten aamut menivät leipälinjalla. Meillä ei ollut kylmälaukkua mukana, joten päälliset kurkkua lukuunottamatta käytiin aina aamuisin ostamasta ensimmäisestä vastaantulevasta kaupasta.

Päällisiksi pääsi perus kinkut ja juustot. Paikalliset kinkut maistuivat minusta suolaisemmilta kuin suomalaiset vastaavat, mutta vaikea sanoa. En sitten muistanut katsella niitä lukuja sieltä pakkauksesta.

Nämä ohuenohuet olivat hassuja. Niiden seassa oli pakkauksessa sellaisia irtonaisia lihapaloja. Jotain leikkausmössöä, veikkaan. Ihan syötäviä nekin olivat, vain hieman ällöttäviä ;)

Juusto valittiin siltä pohjalta, että se näytti Oltermannilta, joten ei se kovin pahaa voi olla :D ja ihan oltermannimaistahan se oli.

Rakenne vain oli aika jäykkä, mutta se voi johtua valmiiden siivujen paksuudesta.

Vaihtelua leivissä ei siis kovin paljoa ollut. Polarilla kinkkua ja kurkkua.

Polarilla juustoa, kinkkua ja kurkkua.

Fazerin pahaa leipää, juustoa, kinkkua ja kurkkua.

Aamupalan lisäksi söimme aina iltaisin jotain trangialla keiteltyä pastamoskaa. Ostimme paikallisia pikamakaroneja, jotka olivat kyllä todella söpön pieniä.

Saa tämän kokoisia kai Suomestakin, mutta en yleensä osta pikamakaroneja, joten en tiedä. Tässä pikkupikkusöpöläiset tonnikalapurkin päällä.

Voi vain veikata, mitä näistä aineksista syntyi. Tonnikalamakaronimössöäpä hyvinkin. Kamalan näköistä, mutta nälkäisen suussa ah niin hyvää.

Suomesta asti kannettiin kaapissa jo pitkään seisonut pussipasta, Rainbown Tomaatti-Mozzarella.

Keitellessä se näytti ihan samalta kuin se puolieineslasagnekin. Tästä voisikin jonkin vastaavan vuoan kehitellä.

Sekaan heitimme muutaman pikkumakaronin. Aika einestähän tämä on, mutta pysyttiin hengissä.

Ostin paikallisesta Coop-kaupasta kalapullia purkissa.

Niitä laiteltiin yhtenä iltana makaronien kanssa. Ulkonäkö ei varsinaisesti houkutellut.

Eikä valitettavasti rakenne tai makukaan oikein ihastuttanut. Rakenne oli tosi mössö, olisin tykännyt, että olisi ollut enemmän jotain purtavaa. Maku oli mitäänsanomaton. On minulla vielä yksi purkki näitä, joten jos siihen jotain keksisi lisäksi, niin eiköhän nuo mene.