Niin. En muista, enkä nyt jaksa tarkistaa, että olenko puhunut tästä aiemmin jo. Mutta siis kesällähän minulla oli se ruusupapu siellä parvekkeella. Ja se juttu mistä en muista puhuinko vaiko enkö, oli se, että se ei tehnyt papuja. Kamala tuska, kun olin odottanut niitä papuja aivan kamalasti ja sitten niitä ei tullutkaan. Hulluna se vain kukki ja teki vartta, mutta ei yhtä ainokaista papua alkanut tehdä. Arvelin, että niitä olisi pitänyt olla kaksi, että olisivat pölyttäneet toisensa, mutta missään ei kyllä lukenyt mitään.

Minullahan meni sitten ihan hermot koko kasviin, enkä muistanut sitä enää loppukesästä kastella, vaan annoin sen elää ihan villiä kasvin elämää. Välillä sai sadevettä ja välillä ei. Ja kivasti se siellä yksinään eleli. Nimittäin viime viikolla menin sitten vihdoin nostamaan sen pois tuolta parvekkeelta roiskiin, kun en aiemmin ollut saanut aikaiseksi. Ja mitäpä silmäni näkivätkään! Tämän:

Helkatin kokoisen pavun!!! JUMALEISSÖN!!! Kysyn vaan, että mitä ihmettä!!! Koko helkatin kesänä ei mitään merkkiäkään pavusta, ja sitten toivosta luovuttuani se on niitä alkanut tehdä. Yksi oli kasvanut tällaiseksi isoksi, ja loput olivat ihan pieniä ja kuivettuneita :/ Meinasi itku tulla, ihan oikeasti. Miksi olinkaan niin malttamaton!

Olen itseäni koittanut lohdutella, että ensi kesänä sitten tiedän paremmin, mutta kyllä vaan ottaa pataan! Mutta jotain hyvääkin tästä seurasi. Tiedän nimittäin nyt minkä vuoksi tuon nimi on nimenomaan ruusupapu:

Siksi koska sen pavut on aivan mielettömän ruusunpunaisia! Vautsi! Noista tulisi hieno korvakorut, harmi vaan kun ne kuivahtavat ja lutteroituvat.

Mutta tämmöistä siis tänään.