Meikäläinenhän se on elämänsä aikana tehnyt tasan yhden täytekakun, tuossa muutama viikko sitten sen minikakun. Sitä ennen olen onnistunut välttämään vastuuta, ja taikonut synttäriksi esim. juusto- tai suklaakakun. Nyt kuitenkin kakkuinnostus on hieman vallannut mieltäni, ja kun kerran hankin sen ihanaisen pikku vuoankin, niin täytyyhän niitä kakkuja nyt sitten tehdä.

Tämän ohjeen avulla laskeselin, uskaltaisinko laittaa 14 cm vuokaani kahden munan kakun. Ohjeen perusteella en uskaltaisi, mutta päätin kuitenkin ottaa riskin.

Eli tällä kertaa tein vuokaani kahden munan taikinan, joka kohosi komeasti, mutta ei tullut yhtään ylitse. Ohjeen otin täältä, josta löytyy myös hyvät laskelmat siitä kuinka monen munan kakku tarvitaan mihinkin tilanteeseen.

2 munaa

1/2 dl sokeria

1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl perunajauhoja

1/2 tl leivinjauhetta

Sekoita jauhot keskenään. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi. Ohjetta oikeanlaisesta vaahtokoostumuksesta katsoin täältä, jossa on kuvien kera kerrottu kakun teon vaiheet. Loistava sivu ainakin urpolle kakuntekijälle, niinkuin minulle :)

Sihtaa jauhot munasokerivaahtoon, ja kääntele varovasti sekaan nuolijalla. Kippaa seos voideltuun tai jauhotettuun vuokaan, mutta älä kaavi reunojen jauhokökköjä mukaan. Paista 20-25 min 175 asteessa.

Tähän asti kakun teko sujui ihan kivasti. Täyttäminenkin oli vielä ihan ok-hommaa. Väliin laitoin tuorejuustoa ja tuoreita mansikoita viipaleina, kostutin appelsiinimehulla, jossa oli hiukan limemehua. Annoin lepäillä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Sitten alkoivat ongelmat. Olin ostanut pikaisella käynnillä Siwassa Flora Vispiä, jota en siis ole koskaan ennen käyttänyt. Purkin sisältö näytti tältä:

Jos nyt kuvasta saa mitään tolkkua, niin kerma on siis erittäin epäjuoksevaa. Tässä vielä mahtava toinen kuva tilanteesta:

Oletin, että ei sen aivan noin jäykkää kuuluisi olla, mutta mistäpä sitä voisi kokematon tietää.. Maistelin sitä kuitenkin ja maku oli ihan normaali. Päätin sitten testata mitä tapahtuu, kun sitä vatkaa. Eipä juuri mitään. Kerma ei juurikaan vaahtoutunut, oletettavasti raskaan rakenteensa johdosta. Sen verran se sai vielä muotoa, että kykenin sillä pursotukset tekemään. Joten kuten. Hermohan tuossa hommassa meni, ja jälki on kyllä sen näköistäkin. Päällä kuitenkin koristeena siis kermaa, mansikoita ja valkosuklaata.

Hirvittävästä koristeluprosessista ja törkeän rumasta ulkonäöstä huolimatta, maku oli ihan jees, ja se kai se tärkein asia on näin itselle tehdyssä kakussa, jota ulkopuoliset eivät pääse kauhistelemaan ;)

Katsotaan koska taas innostun...

Loppusanat vielä: ajattelin laittaa vähän palautetta Floralle tuosta kermasta. Vaan palautteen antaminen on ainoastaan mahdollista puhelimitse, ei sähköpostilla, joten homma jäi siihen. Mutta ei se minun menetykseni ole. Maailmassa on aika monia muitakin kermanvalmistajia, joiden tuotteita voi käyttää.