Omatekosten syöpöttelyjen lisäksi käytiin pariin otteeseen ravintelissa, mutta ei missään kunnon paikassa, vaan kerran Ikean ravintolassa ;) ja pari kertaa hampparilla. Haaparannan Ikeasta ei ole kuvaa, kun kamera tietysti oli autossa. Siellä syötiin kana-annos, jossa oli lörppiä ranskalaisia, hyvänmakuista kanaa, jotain kasvislisäkettä ja ihan himpun verran kastiketta. Keittiöhenkilökunnalla saattaisi olla siellä hieman miettimisen paikka asiakaspalvelun tasosta.

Ikean lisäksi käytiin Ruotsin Hesessä, Frasseksessa. Isäntä otti Starkmenyyn ja minä Baconmenyn. Annokset oli pahvisilla lautasilla, ja hemppari ei olleet ollenkaan rasioissa. Hassua :)

Isännän Starkmeny oli tulinen. Sen verran tulinen, että Isäntä nyppi viimeiset pepperonimakkaranpalat sieltä välistä pois. Hampparissa oli siis pepperonia, jalapenoja, makeaa chilikastiketta ja kasviksia. Kyllähän siellä pihvikin oli, vaikkei sitä nettisivuilla mainittukaan :)

Minun Baconmenyni oli ihan hyvä. Hampparissa oli perus pihvin lisäksi reilusti pekonia (joten pekoninen maku oli, nam), cheddaria. kurkkusalaattia, pihvitomaattia ja salaattia. Molemmissa hamppareissa oli majoneesia ihan reilusti, mutta pihvit olivat aika ohkaisia.

Ranskalaiset olivat kooltaan sellaisia kotiranskalaisia, mutta oikein rapeita ja hyviä muuten. Suolaa niissä oli liian vähän, joten sitä piti lisätä.

Frasseksen lisäksi käytiin Burger Kingissä, koska "olen aina halunnut sinne ;)", sanoi Isäntä. Eipä taida näitä Suomenmaalta löytyä. HARMI! Tykättiin, enemmän kuin mäkkäristä.

Minä otin Whopper-aterian. Siinä oli kevyt savuinen maku, josta tykkäsin kovasti. En osaa eritellä makuja sen enempää, mutta hyvä oli. Majoneesia olisi ehkä saanut olla enemmänkin. Annokset tulivat hauskasti korissa, eikä tarjottimella. Outoa oli se, että ruokia joutui odottelemaan, ja juomat piti ottaa itse.

Isäntä otti Agnus-aterian. Sen hampurilainen oli todella hienon näköinen. Aivan tajuttoman hieno tuo sämpylän päällinen. Oli kuulemma paras hamppari ikuna. Agnus oli myös savun makuinen, ilmeisesti enemmän kuin minun Whopperini.

Muuta isompaa ei sitten syötykään. Hätäruokana oli pilttiä, minä turvauduin yhteen sellaiseen, Isäntä ei ollenkaan. Lisäksi oli sitten sipsiä ja karkkia ja sen sellaista. Nämä ostin Suomen puolelta. Olivat todella hyviä salmiakkeja. Suosittelen.

Myös nämä olivat Suomesta. Lapin Puikula Chips. Aika kallis pussi, enkä oikein välittänyt tuosta Sourcream ja onion, mutta ei ollut muutakaan. Mutta itse perunan maku oli hyvä, niissä oli kuoret tallella. Nam.

Nämä olivat Coopista. En ole näitä Suomessa nähnyt, vaikka Fazerin ovatkin. Eivät olleet kummoisia. Suklaalla päällystettyjä vehnämuroja. En suosittele. Ihme tinttiä.

Jädeäkin syötiin välillä. Tästä jädestä Isäntä tykkäsi.

Omani ei ollut kovin kummoinen. Kuin Puffet, mutta ei yhtä hyvä. Näitä on minusta saanut joskus Suomestakin.

Maxissäkin käytiin sen verran, että hain sieltä mansikkapirtelön, että saatiin parkkirahaa :)

Pirtelö oli ihanan paksua, ei meinannut tulla edes pillin lävitse. Ihanaa. Ja oli hauskaa kun purkissa oli erillään valkoinen ja pinkki aines.

Näistä innostuin. Olivat kuin ne Virosta saatavat ihanat perunatikut. Vaan eivät maultaan. Ja hintakin oli sikamainen. Ihan hyviä sipsejä olivat, mutta eivät yhtä hyviä kuin ne ihanat täydelliset Virontuonnit.

Nämä oli kermaviilillä maustettuja. AIka tuhteja, eikä voi monta syödä kerralla.

Tämän nappasin nälissäni hultikselta, kun ei siellä ollut mitään järkevämpääkään, mitä olisi uskaltanut syödä :D Kuten usein ulkomaaelävien suklaissa, tämäkin oli liian makeaa. Pähkinät oli ihan jees. Sopi kuulemma hienosti kahvin kanssa nautittavaksi.

Suomeen päästyämme kävimme tutulla ja turvallisella ABCllä. Ruotsissahan oli huoltikset aika huonosti auki, verrattuna meidän tilanteeseen. ABClta lähti mukaan kinkku-paistettukananmunaleipä. Ruisleipää!!!!! Ihanaa!!!

Ja sen kaveriksi ostin myös Oulussa valmistetun Savukala Lounassalaatin.

Kalan lisäksi siinä oli perunasalaattia, kaalia, salaattia, kurkkua ja tomaattia. Ja pikkuinen haarukka mukana. Oli ihan jees. Ei nyt itsetehdyn tuoreen veroinen, mutta paremmasta päästä.