Vietettiin äitini kanssa eilen laatuaikaa käymällä syömässä Fransmannissa ja elokuvissa katsomassa Avio-onnea Morganeiden tapaan. Fransmannissa söin Roqueford-Valkosipulietanoita, jotka olivat aivan taivaallisen hyviä. Kuvittelin aikanaan aina, että etanat olisivat limaisia ja inhottavia, mutta sitten kerran uskaltauduin maistamaan, ja eivät ne ole. Ne ovat hyvin samanlaisia rakenteeltaan kuin katkaravut. Kiinteitä ja murieita. Tuo Roqueford-juusto on aivan mielettömän ihanaa, ja sopii hyvin valkosipulin ja etanan kaveriksi. Kannattaa testata.

Etanoiden lisäksi söin Rhonen ylikypsää porsasta, jossa oli todella kypsää possua, muussia, ratatouillea ja keittiömestarin kastiketta. Muussin vaihdoin uuniperunaan, jossa oli täytteenä jotakin sipulicreme fraichea. Liha oli hassusti leikattu. Siinä oli syitä kahteen eri suuntaan, ja osa pihvistä oli siis hieman "sitkeää" kun syyt olivat niin pitkiä. Ratatouille oli ihan hyvää, samoin kastike oli ihan peruskastike. Perunan täyte ei ollut kovin hyvää. Se oli jotenkin vetisen makuista, enemmän kevytkermaviilin kuin täyteläisen creme fraichen makuista. Lisäksi sipuli ei ollut ihan tavallista sipulia, vaan jotain ei kovin hyvää sipulia, ehkä purjoa tms, josta en siis kovin paljoa välitä. Mutta kyllähän tuolla nälkä siirtyi.

Elokuva ei ollut Hugh Grantin parhaita, mutta sellainen pikkukiva telkkarileffa se toki oli. Kyllä ehdin muutaman kerran nauraa elokuvan aikana. Elokuvan loppu oli todella onneton. Se oli niin nähtävissä jo koko elokuvan ajan, että mitä siellä tapahtuu. Ainoa lisä perus romanttiseen komediaan oli se, että siinä mukana kulki murha ja sen seuraukset. Eli tavallaan omanlaisensa elokuva, mutta olisi voinut olla paljon parempikin. Tämä elokuva kannattaa ehkä katsoa tyttöjen kanssa pienessä sievässä, niin naurattaa enemmän.