Ostin tuossa jo männä viikolla ihan oikeata hiivaa, tarkoituksena leipoa pullaa. Normaalisti käytän kuivahiivaa, mutta pullia varten on aina ostettava kunnon hiivaa. En sitten viikonloppuna saanut aikaiseksi leipoa, mutta tänään aamulla päätin, että nyt tai ei koskaan. Erikoista tässä pullanteossa on se, että tein taikinan käsin enkä koneella niinkuin yleensä. Joten jännä nähdä millaisia pullia tulee. Ohje on taas Talouskoulukirjastani Ruoanvalmistuksen taito, 2002. Tein taikinan arkivehnäsen ohjeella, ja puolitin määrän koska meillä on pakastin niin täynnä, että ei paljoa tarvitse sinne mitään enää laittaa. Joten ihan syöntipullat on tulossa.

Näistä mitoista tein siis puolet:

1/2 l maitoa (käytin vettä)

50 g hiivaa

1 muna

100 g sokeria

1 tl suolaa

100 - 150 g rasvaa

1 rkl kardemummaa

n. 1 kg vehnäjauhoja (jos haluaa oikein nähdä vaivaa, niin kannattaa ostaa erikoisvehnäjauhoja, niillä pitäisi tulla vielä astetta parempaa)

Vatkaa muna kevyesti kulhossa, lisää kädenlämpöinen neste, hiiva, suola, sokeri ja kardemumma. Pikkupulliin rasva lisätään tässä vaiheessa, muutoin alustamisen aikana. Jauhojen määrä riippuu siitä, mitä aiotaan leipoa. Pieniin leivonnaisiin alustetaan taikina pehmeäksi, eikä sitä vaivata kovin paljon. Pitkoja varten valmistetaan kiinteämpi napakaksi alustettu taikina. Eli itse meinasin nyt tehdä pikkupullia vadelmatäytteellä. Täytteenä on Saarioisen paistonkestävä Vadelmamarmeladi, 230 g. Hieman enenmmänkin olisi saanut olla.

Eli taikinan annetaan kohoata liinan alla n. 30 min. Taikinasta kaulitaan iso ohut levy (tai useampia levyjä), ja levylle levitetään paistonkestävää vadelmamarmeladia. Sitten levy rullataan ja siitä pilkotaan n. 2 cm paloja, jotka asetetaan kyljelleen pellille ja kohotetaan taas n. 30 min liinan alla. Ennen paistoa pullat voidellaan kananmunalla. Pullat paistetaan 225 asteessa 8-10 min kunnes ovat kauniin värisiä.

Puolikkaasta ohjeesta tuli 25 pikkupullaa, eli koko ohjeesta tulisi n. 50 kpl.

Hyvin tuo taikina leipoutui. Ei tarttunut ollenkaan leivinlautaan eikä kaulimeen. Hyvä minä. Vielä kun maku olisi hyvä..

Hyviähän ne olivat. Jos jotain valittamista etsittäisiin, niin sokeria olisi saanut olla ihan aavistuksen enemmän, niin olisivat olleet täydellisiä, mutta hyviä olivat näinkin.