Tämän ohjeen bongasin joskus muistaakseni viime syksynä, isänpäivän aikoihin Pirkka-ruokalehdestä. Silloin katsoin että on kyllä valtavan ihanan näköinen kakku ja nyt sitten vihdoin sain aikaiseksi tehdä sellaisen.

Pohja

4 kananmunaa

1 1/2 dl sokeria

1/2 dl perunajauhoja

1 dl vehnäjauhoja

1/2 dl kaakaojauhetta

1 1/2 tl leivinjauhetta

Täyte

4 liivatelehteä

100 g valkoista leivontasuklaata

1 tlk (2 dl) vispikermaa

1 tlk (250 g) maitorahkaa

1/2 dl sokeria

(2-3 tl sitruunankuoriraastetta) tämän jätin pois

1 pss (500 g) pakastemansikoita

3 rkl sitruunamehua

Kostutus

n. 1 dl maitoa

Kuorrutus

100 g taloussuklaata

1 tlk (2 dl) vispikermaa

Koristeeksi minulla tuli pehmeitä kultahelmiä

Kiinnitä leivinpaperin irtopohjavuoan (Ø 26) pohjan ja reunan väliin. Voitele ja korppujauhota vuoan reunat. Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi varovasti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa keskitasolla n. 30 min. Irrota kakku vuoasta hieman jäähtyneenä. Pese vuoka ja vuoraa pohja kelmulla.

Upota liivatteet kylmään veteen likoamaan. Sulata valkosuklaa varovasti mikrossa. Vaahdota kerma löysäksi vaahdoksi ja vatkaa joukkoon valkosuklaa. Sekoita joukkoon rahka, sokeri ja sitruunankuoriraaste. Paloittele kohmeiset mansikat ja lisää täytteeseen. Puserra liivatteista ylimääräinen neste ja liuota liivatteet kuumaan sitruunamehuun. Sekoita täytteen joukkoon.

Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Nosta päällimmäinen kerros vuoan pohjalle, kostuta ja täytä puolella täytteestä. Nosta päälle keskimmäinen levy, kostuta ja täytä samoin. Nosta päälle viimeinen kakkulevy ja kostuta. Anna kakun hyytyä jääkaapissa yön yli. Siirrä kakku kelmun avulla vadille ja leikkaa ylimääräinen kelmu pois. Sulata suklaa ja kääntele löydäksi vatkatun kerman joukkoon. Kuorruta kakku ja koristele.

En saanut kuin tositosi huonoja kuvia tuosta kakusta, mutta maku oli kyllä kohdillaan. Kakku oli tosi hienosti kostunut yön yli levättyään ja oli aivan loistavan mehevää. En laittanut sitä sitruunan kuorta kun netissä jotkut oli kommentoineet, että liikaa sitruunaisuutta, niin minullakin meni sitten sen suhteen pupu pöksyyn. Mutta luulen kyllä että se sitruunankuori olisi antanut tälle vielä sen viimeisen silauksen. Ensi kerralla sitten, sillä aion kyllä todellakin tehdä tätä vielä uudestaankin.