Tämä vuosi on ollut minulle hankala boggaamisen kannalta. Ehkäpä osansa on silläkin, että alkuinnostus on laantunut, mutta suurin syy blogin ajoittaiseen hiljaisuuteen on ollut muun elämän kiireet. Ensin viime vuoden vaihteessa opinnäytetyön viimeisteleminen ja uudet työkuviot samaan aikaan koettelivat jaksamista.

Siitä eteenpäin onkin sitten ollut töissä välillä melko villiä menoa ja tuntuu ettei kotiin päästyään mitään jaksaisi tehdä. Ehkä hikisesti sitä ruokaa, mutta sitten siitä pitäisi vielä nälissään ottaa kuvakin ja jossain vaiheessa saada se kuva tietokoneella ja sieltä blogiin. Sitten pitäisi vielä olla ajatukset kasassa sen verran, että saisi ymmärrettävää tekstiä aikaiseksi luomuksestaan. Kaikenmaailman haasteita...

Näiden lisäksi tuntuu usein siltä, että vaikka ruokaa tekeekin, niin tulee tehtyä aina samoja ruokia, mitkä on postattu jo monen monta kertaa. Näitä olen sitten jonkin verran koittanut karsia pois.

Olen myös ollut huomaavinani, että myös lukijat ovat hiljentyneet menneistä ajoista. Ehkä bloggaamisen (tai blogien lukemisen) suosio on hiipumaan päin tai vain muitakin painaa muun elämän kiireet. Ja onhan meitä ruokabloggaajia ihan valtava määrä olemassa eikä kaikkia millään ehdi lukea, saatika kommentoida.

Hiljaisuuksista huolimatta blogiin on saatu taas mahtava määrä ohjeita, joista tässä taas muutamia minulle mieluisimpia kuukausittain listattuna:

Joulukuu: Viime joulukuusta mieleen on jäänyt ehdottomasti Seljanka, jota tein tuolloin ensimmäistä kertaa itse ja ihan yhtä suurta herkkua siitä tuli kuin ravintolassa tai äidin tekemänä. Mikä mahtava keitto, jota voi muotoilla ihan juuri sellaiseksi kuin itse tykkää. Toisena herkkuna vuosi sitten joulukuulta oli Uuniperunat täytteineen. Se on kumma miten hyviä uuniperunat on, mutta miten harvoin niitä silti tulee tehtyä.

Tammikuu: Tammikuussa tein ihanaista Kuskussalaattia, jonka makuun pääsin alunperin Pikkuleijonan Emännän suosiollisella avustuksella, joka toi tuota herkkua ruokablogistien pikkujouluihin. Kuskus onkin tuosta lähtien ollut aika vakkarivieras meidän ruokapöydässä. Sitä on aina kaapissa ja aina kun ei jaksa laitella mitään kummempaa, kaivan kuskusit kaapista. Apetinan Fetasnackseilla saa kivaa vaihtelua makuihin. Toinen varmaan koko vuoden suosikeistani oli Paahdetut perunat, joihin mallin löysin Jamie Oliverin ruokaohjelmasta. Niin hyviä!

Helmikuu: Helmikuussa Katiskattaren varpaita paleli ja keitot teki kauppansa, mm. tämä Talvinen tomaattikeitto. Muistan tehneeni tuolloin alkuvuodesta monet tomaattikeitot joihin pistin aina sekaan mitä sattui olemaan. Tämä oli sellainen kunnolla lämmittävä chilinen versio. Toisena kuukauden herkkuna oli Kananuudelit. Kuten tekstissäkin mainitsen, kumman harvoin tulee nuudeleita laitettua, vaikka niitä kaapit pullollaan onkin. Harvoin ainakaan tulee suunniteltua että teenpäs nyt nuudelista jotain, vaan ennemminkin niitä vaan heittää kattilaan kun sattuvat silmään kaapissa.

Maaliskuu: Maaliskuussa tein kasvispiirakkaa elämäni ensimmäistä kertaa. Aina meikäläisen sienipiirakoissakin on kinkkusuikaleita, mutta eipä tällä kertaa. Ja kannatti kyllä kokeilla vaikka hirvittikin, nimittäin piirakasta tuli tosi hyvä. Itsensä haastaminen näköjään välillä kannattaa. Toinen maaliskuun herkkuresepteistä oli Tomaattivuohenjuustopaistos. Herkkusienien vierastajana jouduin myöntämään, etteivät ne nyt ihan turha tuote olekaan, nimittäin paistoksen maku oli loistava. Sairaan hyvä lisäke.

Huhtikuu: Huhtikuussa makuhermoja kutkutteli Kreikkalaiset lihapullat ja tzaziki. Noiden kahden yhdistelmä oli jotain aivan mielettömän ihanaa ja olin tuolloin kyllä niin kertakaikkisen myyty "omasta keittotaidostani", ettei kyllä sen jälkeen ole sellaista tilannetta vastaan tullut :) Ehdottomasti tämä on taas tänä keväänä listallani. Toisena ihanuutena olivat Vappumunkit, joita uskaltauduin tekemään vihdoin ensimmäistä kertaa. Kamalan paljon jännitti, mutta hyvän paistolämpömittarin kanssa homma sujui ja sain aikaiseksi mitä mainioimpia munkkeja.

Toukokuu: Edellinen toukokuu oli hieman hiljaisempi kuin kuukaudet yleensä. Mistä lie johtui. Yksi herkku tuli silloin kuitenkin postattua ja se oli Korvasienikastike. Minuu itkettää kun jäi vain tuohon yhteen kertaan tuon herkun maisteleminen, kun ei niitä vaan löytynyt. Mutta kertakin on parempi kuin ei mitään. Herkkujen herkkua, voihin ja kermaan tehtynä.

Kesäkuu: Kesäkuisen herkun Mansikka-suklaakakun ohjeen kun nyt taas lukaisin, niin alkoipa taas tehdä sitä mieli. Miettikää! Kesä ja tuoreet mansikat. Ja eikä unohdeta suklaata!

Heinäkuu: Heinäkuussa syötiin Rumaa kananpojankeittoa, jota ei ainakaan ulkonäöllä tai nimellä ole pilattu. Makua oli sitten sitäkin enemmän ja ei voinut kuin ihastella. Myös Mustikkabanaani-semifreddo ilahdutti makunystyjämme heinäkuun aikana. Semifreddo oli käsittämättömän helppo tehdä ja herkun makuinen erityisesti kinuskikastikkeen ja marjojen kanssa, vaikkakin Isäntä kyllä veti noita ihan pelkiltäänkin.

Elokuu: Elokuussa tekaisin Bataatti-punaherukkapiirakan, joka olikin hassua syötävää. Maku oli kummallinen, mutta silti hyvä. Edelleenkin joudun miettimään välillä sitä makua, että olikohan se sitten herkkua vai eikö. Omituinen vieras meidän keittiössä ja tekisi mieleni kokeilla uudelleen niiden seesaminsiemenien kanssa, josko niillä eväin saataisiin aikaiseksi oikea herkkujen herkku.

Syyskuu: Syyskuinen Tonnikalakastike toi vaihtelua jauhelihakastikkeille joita meillä aika usein syödään. Tätä on jokusen kerran tehty tämän jälkeenkin ja aina on hyvää. Olennaista on vain se, että on tonnikalaa ja tomaattipyrettä, muuten vaihtelen aina mausteita mielen mukaan. Viimeksi taisin mättää roppakaupalla sitruunapippuria sekaan.

Lokakuu: Lokakuussa syötiin kaalia ja alunperäisten kaalikääryleiden sijaan vaihdoinkin lennossa Kaalilaatikkoon kaalipolon osittaisen huonon kunnon vuoksi. Näpräämään en siis päässyt, mutta hyvää oli joka tapauksessa. Ihanan pehmeää. Parempaa tästä olisi enää tehnyt loraus kunnon kermaa eikä mitään kevytkermaa niinkuin epäilemättä olen tässä käyttänyt.

Marraskuu: Kurpitsa-brownieseja tein marraskuussa kun oli tulossa vieraita. Hieman jännitti, kun kurpitsa on ylipäätään minulle melko tuntematon tuote saati sitten, että sitä käyttää makeassa leivonnaisessa. Mutta suotta epäilin, loistavaahan siitä tuli. Superherkkua jopa. Tosi mehevää ja suklaista. Onneksi on paljon pakasteessa kurpitsasosetta, niin voi taikoa tätä vielä lisääkin.

Suuri kiitos kaikille menneestä vuodesta ja monista ihanista kommenteista. On aina kivaa lukea kommenttejanne (tämä ei sitten koske niitä englanninkielisiä spämmääjiä :D), koskevat ne sitten mitä tahansa. Antakaa tulla vaan lisää, ihan lyhyestikin jos ette muuta jaksa.

7 keskikokoista perunaa kuorittuna ja keitettynä

2,5 dl kermaa (lisäksi vettä jos tarvitsee)

1 kananmuna

1 grillimakkara

9 nakkia

300 g pakastepaprikaa

2 rkl tomaattipyrettä

2 dl tomaattimurskaa

suolaa, valko- ja mustapippuria, sinappia

miniluumutomaatteja

Tee perunoista, kermasta, suolasta ja kananmunasta löysä muussi. Palastele makkara ja nakit ja paistele niitä hetki voissa. Lisää pannulle myös paprikat ja anna lämmetä. Lisää tomaattimurskat ja mausta. Anna tekeytyä hetken.

Laita makkaraseos uunivuoan pohjalle ja töki puolitetut tomaatit sekaan. Lado päälle perunamuussi. Kypsennä 200 asteessa 30-45 min kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Ihan perushyvää arkiruokaa. Ei mitään taivaita räjäyttävää, mutta hyvää kumminkin.

5 dl jugurttia (4 dl turkkilaista ja 1 dl venäläistä)

1 ps kuivahiivaa

juustoraastetta

1 rkl sokeria

1 tl suolaa

1 dl kauraleseitä

1 dl siemeniä

vehnäjauhoja

3/4 dl öljyä

Ruska-juustokuutioita, myös esim. leipäjuusto käy

kinkkua

Lämmitä jugurtti hieman kättä lämpimämmäksi. Lisää siihen juustoraaste, kuivahiiva, sokeri, suola ja kauraleseet. Lisää pikkuhiljaa jauhoja samalla sekoitellen. Lisää välissä myös öljy. Taikina saa jäädä aika löysäksi. Peitä liinalla ja laita lämpimään paikkaan kohoamaan kaksinkertaiseksi, n. 30 min.

Sekoita kohonnut taikina kevyesti. Levitä 1/2 taikinasta uunipannulle, minulla hieman peltiä pienempi vuoka. Ripottele päälle juustokuutiot sekä kinkku. Peitä lopulla taikinalla ja tasoittele. Voit ripotella pinnalle vielä esim. siemeniä tai leseitä. Anna kohota n. 30 min liinan alla. Paista 200 asteessa n. 20 min.



Isäntähän ei näistä tykännyt ollenkaan. Itse ihastuin kyllä. Aika tuhti leipänen joka ei päällisiä oikeastaan tarvitse kun ne on jo omasta takaa. Koostumus ei kovin ilmava ollut, mutta enpä sitä kyllä odottanutkaan taikinaa käsiteltyäni. Ruokaisa leipä joka toimi kivasti työeväänä parina päivänä. Hyvin jaksoi.

1 iso lehtitaikinalevy

100 g kinkkuasuikaleita

1,5 dl juustoraastetta

2 rkl tuorejuustoa

oreganoa

Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. Kaulitse avattua levyä hieman ohuemmaksi. Sekoita täytteen ainekset ja levitä taikinapohjalle. Rullaa niin päin että saat mahdollisimman pitkän rullan aikaiseksi. Viipaloi n. 1 cm paloiksi (minulla tuli 19 kpl). Muotoile pyöreämmäksi ja laita pellille hieman erilleen toisistaan. Laajenevat jonkin verran, joten väliä saa olla etteivät koske toisiinsa. Voitele kananmunalla ja paista 225 asteessa n. 20-30 min.


Itsehän tietysti laitoin taikinapyörylät ihan liian lähelle toisiaan, joten hiemanhan ne sitten kohosivat yhteen. No, onneksi ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa :) Hyviä ja helppoja olivat kumminkin ja tekivät hyvin kauppansa työpaikan kahvihuoneessa.
 

Taikina:

1 dl lämmintä vettä

1 tl kuivahiivaa

1 rkl öljyä

ripaus suolaa ja sokeria

n. 1,5 dl vehnäjauhoja

Täytteet:

tuorejuustoa

kinkkua

tomaattia

kapriksia

juustoraastetta

Sekoita aineet löysähköksi taikinaksi, ei ole tarkoitus kaulia tätä, eli sellainen sormin työstettävän löysä. Anna kohota liinan alla 30 min.

Öljyä 15 cm irtopohjavuoka ja taputtele taikina jauhoisin sormin vuokaan, myös reunoille. Voitele pohja ja reunat öljyllä. Sipaise pohjalle myös hieman tuorejuustoa. Ripottele päälle kinkku, tomaatti ja kaprikset ja viimeiseksi juustoraaste. Paista 225 asteessa n. 20 min.



Ja komea pizzahan siitä tulikin. Tosi hauskan näköinen. Ja mikä maku! Pohjasta tuli sanalla sanoen täydellinen. Ihanan makuiset nuo reunat kun voitelin ne öljyllä ja sitten se pinta rapsakoitui, mutta oli kuitenkin myös tosi pehmeä ja mehevä sisältä. Tätä ehdottomasti toistekin.

2 munakoisoa

öljyä

2 sipulia

1valkosipulinkynsi

400 g naudan jauhelihaa

1 prk tomaattipyrettä

2 dl kermaa

200 g gorgonzola-mascarponejuustoa

100 g fetajuustoa

suolaa, mustapippuria, basilikaa, cayannepippuria, chiliä

100 g raejuustoa

juustoraastetta pinnalle

Viipaloi munakoisot pitkittäin n. 4 mm paksuiksi viipaleiksi. Ripottele paperoidulle uunipellille suolaa ja lado munakoisoja pellille. Ripottele myös päälle suolaa. Paista kahdessa erässä munakoisoja 200 asteessa n. 20 min.

Tee kastike. Ruskista jauheliha öljytilkassa, lisää silputtu sipuli ja valkosipuli. Kuulottele hetki. Lisää tomaattimurska, tomaatti sekä paloiteltu feta ja gorgonzola. Anna sulaa. Mausta.

Kasaa lassaka, laita uunivuoan pohjalle kastiketta ja lado päälle munakoisoviipaleita. Levitä raejuusto munakoisojen päälle ja siihen päälle kastiketta. Taas kerros munakoisoja ja loppu kastike päälle. Ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista 200 asteessa n. 40 min.

Sillanmäen Soppakeittiö sijaitsi aivan Porvoon Tuomiokirkon vieressä, yhden niiden kuuluisien punaisien latojen sisäpihalla. Pihasta en kehdannut kuvia napsia kun kyseessä oli kuitenkin jonkun koti. Kuuleman mukaan samassa pihassa asusteli kolme eri perhettä ja he kaikki olivat laittaneet yhdessä tuon ravintolan pystyyn. Ihailtavaa yhteisöllisyyttä :)

Ystävättäreni R nautiskeli Suppilovahverokeittoa ja oma annokseni oli Kana-äyriäiskeittoa. Tarjolla olisi myös ollut kahvit ja leivokset, mutta jälkkärille olimme jo päättäneet suunnata toisaalle.

Suppiskeitto oli kuulemma hyvää. Hetken pohdimme mikä kumma mauste keitossa oli ja kysyttyämme selvisi sen olleen timjami. Pitääpä pitää mielessä alkavan kesän suppiskeittoja tehdessä.

Oma kana-äyriäiskeittoni koostui muutamasta osasta. Ensin nostettiin lautasen pohjalle liemi, jossa oli ainakin kanaa, katkarapuja, simpukoita ja ituja. Sitten päälle nostettiin nökäre nuudeleita ja toinen nökäre chilisoossia. Päälle ripoteltiin vielä kevätsipulia.

Keitto oli melko tulinen. Itse kyllä tykkäsin, mutta jollekin muulle olisi saattanut olla jo hieman liikaa. Toisaalta tarkoitus ilmeisesti oli, että tuota chilisoossia saisi itse annostella, mutta se ei ainakaan minun kohdallani toteutunut vaan sain vain lätkäisyn sitä annokseni päälle. Chilisoossin sisältöä urkin sen verran, että siellä oli pääasiassa chiliä ja valkosipulia jotka oli ajettu soseeksi. Ihan jees idea käytettäväksi keitossa. Meinasin itsekin jotain vastaavaa joskus testailla.

Tässä ravintolassa kyllä puitteet olivat kertakaikkiaan upeat. Ylipäänsä koko vanha Porvoo on tällaiselle paljasjalkaiselle Jyväskyläläiselle niin mielettömän hieno ja erikoinen kokemus, että ei voinut kuin ihailla. Ravintola oli suojaisassa pihassa, punaisen ladon katoksen alla. Keitot porisivat oikean tulen päällä ja ruokailun jälkeen oli vielä kipaistava yläkerrassa toimivalle kirpparille. Sieltä mukaan tarttuikin taas muutamia lasiesineitä, joista jossain vaiheessa taas oma postauksensa.

Maittavan keittolounaan jälkeen astelimme muutaman korttelin päässä olleeseen Café Raparbergiin.

Café Raparbergillä oli tarjolla jos jonkinlaista herkkua, joista päädyimme valitsemaan raparperijuustokakkua sekä raparperimehua. Ja kyllä olikin hyvää. Raparperiä on tullut syötyä edellisen kerran viime alku kesästä ja näissä todellakin oli aivan autenttinen raparperin maku. Oli kyllä herkullista. Ainoa ongelma itselleni oli se, että juustokakun pohja oli tehty digestive-kekseistä, ja niistä minä en vaan sitten pidä yhtään. Se sitten aavistuksen pienensi nautintoa.

Myös Café Raparberg sijaitsi idyllisessä maisemassa, kauniilla puistomaisella tilavalla sisäpihalla. Kukat kukoistivat ja asiakkaita sekä vilinää riitti.

Tämäkertaisessa ravitolapäivässä totesin sen, että ihan täysin ei ollut kummassakaan ravintolassa ehditty valmistautua tai ymmärretty ottaa huomioon kaikkia asioita, mitä ravintolan pitämisessä tulisi huomioida.

Sillanmäen Soppakeittiössä sählättiin asiakkaiden vastaanottamisen ja rahastamisen kanssa. Hetken jouduimme patsastelemaan pihalla kun sisältä haettiin lisää rahaa ja ihmeteltiin kortinlukulaitteen toimimista. Café Raparbergissä oli hieman samaa ongelmaa, mutta lisäksi siellä ei tervehditty tullessa eikä lähtiessä. Siitä jäi vähän sellainen ankea olo. Itseänikin kun kiinnostaisi joskus osallistua ravintolapäivään ihan kokkauspuolella, niin sillä sitten kiinnittelen huomiota tällaisiin asioihin :)

Herkullisen lounaan ja jälkiruoan jälkeen olikin aika suunnata taas auton nokka kohti Jyväskylää. Täällä odottelikin jo olutfestari Pirskeet maistelijoitaan ja Yläkaupungin yö humppaajiaan :)

Ensimmäisenä siis Pirskeisiin. Itsehän en olutta juo, mutta maistelin kuitenkin vähäsen, ja pahaahan se oli :D Isäntä sen sijaan nautiskeli oikein urakalla ja tykkäsi kyllä. Kehui että mahtava tapahtuma oli, maistelumielessä kun pullollinen on aina liikaa. Tuo 1,5 dl oli oikein sopiva. Oluiden lisäksi maistelimme oluen makuisen maistelulautasen, jolla oli olutsinappia ja -majoneesia, olut- ja hirvi, tms makkaraa, sipulirenkaita, juustoa sekä mallasporkkanoita. Oikein herkkua oli. Syömisen ja etenkin juomisen jälkeen oli hyvä siirtyä kohti keskustaa ja Yläkaupungin yötä.

Yläkaupungilla oli väkeä ihan hirveästi, hyvä kun sekaan mahtui. Esityksiä oli pitkin poikin kaupunkia ja itse suuntasin kulkuni Alvarin Aukiolle Semmareita katsomaan. Enkä ollut todellakaan ainoa sillä mäellä.

Tapahtumien täyteinen viikonloppu oli meikäläisellä. Hauskaa oli, kiitos seuralaisille.

2 (74 g) valkuaista eroteltuna keltuaisista 24 h ennen käyttöä, säilytetty huoneenlämmössä lautasella peitetyssä kulhossa

3 rkl hienoa sokeria

134 g tomusokeria (minulla oli suurin osa mansikkatomusokeria ja vähän tavallisia)

67 g mantelijauhetta

Siivilöi tomusokeri ja mantelijauhe samaan kulhoon. Siivilöi seos vielä pariin kertaan. Vatkaa valkuaisia kunnes alkavat vaahtoutua. Lisää sokeri lusikallinen kerrallaan. Vatkaa vaahto paksuksi, kiinteäksi ja kiiltäväksi. Sekoita mantelijauhetomusokeriseos nuolijalla vaahdon joukkoon. Taikina ei saa olla liian kovaa, mutta ei liian löysääkään. kokeile koostumusta laittamalla pieni nokare leivinpaperille. Tuloksena pitäisi olla tasainen pinta eikä siihen saa jäädä huippuja. Jos jää, on taikina liian paksua ja sitä tulisi vielä hetki sekoitella.

Laita taikina pursotinpussiin ja pursottele pöyreällä tyllalla halkaisijaltaan 2 cm nappeja leivinpaperilla vuoratulle pellille. Kun valmista, kopauta peltiä pari kertaa pöydänreunaan että lähtee ilmakuplat pois. Anna levätä 30-60 min. Paista 150 asteisessa uunissa n. 10 min. Anna jäähtyä ja täytä millä tahansa.

Itse käytin suklaaganashea, jonka ohjeen otin Crumbles for everyone-blogista vaikkakin vähän muokaten toimintatapoja.

1 dl kermaa

1 rkl voita

100 g tummaa suklaata (70 %)

Kuumenna kerma kiehuvaksi, käännä hella pois päältä ja lisää kermaan paloiteltu suklaa. Sekoita tasaiseksi ja lisää voi. Anna jäähtyä ja täytä macaron-kuoret.

Minulle kävi jostain syystä niin, että ensimmäinen pellillinen onnistui hienosti, ei mitään vikaa. Oikein oli nättejä, no nättejä ja nättejä ;) Kyllähän noihin nuo huiput tuli, että vähän liian jäykkää oli taikina. Toinen pelti ei sitten onnistunut ollenkaan vaan räjähti ihan käsiin. Kuoret halkeilivat todella kovasti ja ei niitä voinut julkisesti tarjolle laittaa. Täytin ne kuitenkin ja syötiin sitten ihan kotioloissa :) Lieneekö sitten olleet liian kauan pöydällä tekeytymässä vai missä vika.

Maku oli loistava. Itse kuoret ovat toooosi makeita, ja todella tumma suklaa toi juuri siihen sen tarvittavan väkevyyden, että mielestäni maku oli aika täydellinen. Itse tykkäsin kyllä kovasti, Isäntä ei niinkään, hän kun ei tuommoisesta "ylimakeasta" tykkää vaikka sitä suklaatakin siellä oli. Itse vedin niitä Ö-laadun kappaleita ihan kaksin käsin kun olivat niin hyviä. Ja vain paranivat jääkaapissa. Todellakin kannattaa täyttää päivä pari ennen tarjoilua.

Nyt on tuokin sitten kokeiltu ja kannatti kyllä.