Kävin viikonloppuna Porvoossa. Ennen en ollut koskaan siellä käynyt, ja oli kyllä komea kesäkaupunki. Suosittelen. Myös joulun alla siellä on kuulemma hienoa, kun on Joulumarkkinat vanhassa kaupungissa.

Kiersimme vanhan kaupungin kävelylenkin ystäväni Rn kanssa. R asuu Porvoossa, joten vähän oli opastakin mukana :) Kävelylenkki on siis kahden kilometrin mittainen reitti, jonka kartta löytyy Porvoon turisti-infoleihtisestä. Kävimme mm. Porvoon linnassa (minusta se oli sen niminen, mutta en netistä löydä kyllä mitään tietoa, ehkä muistan väärin :)), joka on joskus ollut Remu Aaltosenkin omistuksessa. Tässä talon rappujen suhteellisen komeat jellonavartijapatsaat.

Vanha Porvoo oli kyllä ihana. Paljon paljon vanhoja puutaloja, salaisia puutarhoja porttien sisäpuolella. Ja sieltä täältä upea maisema Porvoojoelle.

Kävimme reitin varrella olleessa Pienessä suklaatehtaassa.

Kyseessä oli siis nenäliinan kokoinen suklaatehdas ja kauppa. Helteisen kelin kunniaksi maistelimme tehtaan jäätelöitä, tummaa ja vaaleaasuklaajäätelöä. Omani oli tumma suklaa, ja huh kun se olikin suklaista. Purkissa oli tavaraa varmaan vain n. 1 dl, mutta tuntui että puoletkin siitä olisi riittänyt aivan mainiosti, niin tummaa ja ihanaa se oli. Seassa oli ihania tumman suklaan paloja. Tätä kun saisi kotiin ja voisi syödä aina pari lusikallista kerralla.

R otti valkosuklaajäden, joka ei ollut todellakaan niin ihana kuin tuo tumma suklaa. Kuten arvata saattaa, kun se oli valkosuklaasta tehty, oli se hyvin hyvin makeaa. Irvistytti :/ seassa oli myös valkosuklaan paloja. Liian äitelää todellakin. Rakenne oli kyllä hyvä ja pehmeä.

Maistelimme myös muutaman hirveääkin enemmän maksanutta konvehtia. Mustikka, vadelma, toffee ja tryffeli. Mustikka ja vadelma maistuivat ihan kyllä itseltään, mutta olivat kyllä aavistuksen minusta liian makeita. Toffeeta en itse maistanut, mutta R ihmetteli, mihin se toffee oli joutunut sen suklaan seasta. Tryffeli sen sijaan oli itse täydellisyys. Tykkään kyllä niistä tosi paljon, että ei tarvitse kummoinen tryffeli olla kun jo tykkään :D mutta oli ihanaa!

Tässä vielä kuvaa suklaatehtaan ovesta, jossa oli tosi hienot takorautaiset koristeet. Munkin oveen tuollaiset :)

Reitille kuuluin myös niinkin hurja paikka kuin Pirun portaat. Tässä mahdollisesti siitä kuvaa, kun en ihan niitä portaita siellä havainnut ilman suurta mielikuvituksen käyttöä. Mutta oli tämä ainakin hurja paikka, kun tuo kivi mitä pitkin käveltiin oli todella liukas, vaikka kuivaa olikin.

Kävimme myös siellä kuuluisalla Porvoon kirkolla, joka silloin paloi muutama vuosi sitten. Nyt ei palon merkkejä enää ollut näkyvissä. Sisälle emme menneet, kun siellä oli häät menossa.

Tässä kellotapuli (kai ;)) jossa erityisesti minua kiehtoi tuo alaosa, jossa on hieno tiilimuuraus.

Tässä sitten ne Porvoon nähtävästi kuuluisimmat rakennukset, eli punaiset aitat joen rannassa. Nämä ovat ilmeisesti Porvoolaistenkin mielestä niin ihania, että käydessämme jokiristeilyllä, oli vastarannalla kaksi hääparia samaan aikaan valokuvauttamassa itsejään nuo punaiset talot taustanaan.

Jokiristeily jäi minun kamerallani kuvaamatta, kun akunpirulainen alkoi osoittaa hyytymisen merkkejä. Rn kamerassa on kuvia, mutta ne ovat vielä siellä, joten ehkä joskus. Joo, eli tosiaan kävimme 45 min kestävällä jokiristeilyllä. Hintaa oli 8 e/hlö, ja pakettiin kuului selostus näkymistä suomeksi ja ruotsiksi. Paikallinen R ei ollut oikein tyytyväinen risteilyyn, mutta turistina olin todella tyytyväinen: Ja turisteillehan se oli tehtykin, ja heille minusta todella sopiva vajaan tunnin pikku kierros, jossa ainakin minä kuulin ja näin paljon ihan uusia asioita.

Koska keli oli pirullisen hikinen ja minulla päivän saldona auringonpolttamat olkapäät, oli ruoka, nesteytys ja vilvoitus tarpeen. Kuljimme joenrantaa pitkin, ja kävimme ottamassa yhden melkein jokaisessa. Jokirannan kesä-Amarillossa (joka on ensimmäinen laatuaan) tankkasimme sitten vähän kiinteämpääkin ravintoa. Palanpainikkeeksi otimme Sangriaa valkoviinistä. Ihan jees tuo kannullinen. 15 e oli hintaa, ja kyllä tuota mieluummin join kuin vaikka siideriä tai olutta noilla keleillä.

R vetäisi Chicken Burgerin, jossa siis kanaa hampparin välissä. Kanapoloinen oli kuitenkin jäänyt maustamatta, joten maku ei ollut kovinkaan tajunnanräjäyttävää.

Oma annokseni oli Chicken & Chips, jossa oli siis Nachokuorrutettua broilerinfileetä ja lisäkkeitä. Kastikkeet olivat sinihomejuustokastike joka oli hyvää ja chili-ananas-majoneesia, joka oli todella kumman makuista. Siis pahaa. Kanat olivat hyviä, nachot käyvät mainiosti kanan kuorruttamiseen. Perunat olivat ihanan rapsakoita mutta pehmeitä.

Taiteellinen Katiskatar koki jostain syystä tarpeelliseksi ottaa kuvan tästä Ravintola Walgren'sin oven lipasta. Jotenkin sen varmaan ihastutti helteen, ruuan ja alkoholin lannistuttamaan matkalaista :) kävimme myös täällä nappaamassa yhdet, ja valitettavasti tarjoilija ei ollut koskaan ilmeisesti kuullutkaan hymystä tai asiakkaiden palvelemisesta :/

Illan viimeinen etappimme oli Porvoon Paahtimo, joka oli sairaan hieno tiilitalo ihan joen varressa. Siihen kuului talon lisäksi vielä laivakin, joka kellui siinä vieressä. Jossain blogissa oli ennen lähtöäni joku nautiskellut Jenni Silvennoinen siideriä. Ja nyt sitä tuli meillekin vastaan. Pakkohan sitä oli maistaa, ja ei se nyt kummoista ollut. Mutta kuka ihme on Jenni Silvennoinen :) no hänhän on tietenkin erään pikkupanimon toimitusjohtaja, joten onhan ihan luonnollista, että hällä on omaa nimeä kantava siideri.

Myös Skumppa-siideri oli maistelussa, ja sehän on aika herkkua. Kuin kuohuviiniä vähillä prosenteilla. Mikäettei.

Kotimatka sitten vihdoin koitti sunnuntaina päivällä ja nälkäiselle matkalaiselle kelpasi Metwurstimajoneesileipä. Oikein oli kostea ja maukas. Ja sattumia majoneesin seassa.

Sellainen oli osa totuudesta Porvoon reissulta. Ensi kerralla sovittiin Rn kanssa menevämme kunnon ruokajokiristeilylle. Kallista oo, mutta elämä kallis, DNA halpa. Joten ei voi mitään :)

Suosittelen lämpimästi piipahtamaan Porvoossa vaikka vain ohi mennessänne. Ja siellä on Brunbergin suklaatehdaskin. Ja sen tehtaanmyymälä :)